Puomiharjoittelua

Puomiharjoittelua, ravipuomeja 3+ 2, laukkapuomeja 2. Ensimmäisille ravipuomeille ravin kokoamista , sen jälkeen ravin lisäystä toisille puomeille. Laukkapuomeilla askelpituuden säätelyä, tarkoituksena päästä 5 askeleeseen (väli 17m). Hevonen: Neiti, reipashenkinen ja topakka tamma.

• Mukava yllätys: Taivuttelu ja kulmat onnistuivat nyt paremmin kuin silloin joskus viime kerralla. Kunnia siitä Prinssille, joka ei pätkääkään luota käteeni eikä halua taipua yhtään mihinkään. Muistin käyttää jalkojani ja ulko-ohjaa.
• Turhauttava ongelma: Pidätän liikaa kädellä, mihin Neiti ei reagoi mitenkään. Hyviä puolipidätteitä tuli aina välillä, mutta asiasta puuttuu vieläkin se kunnon 'ahaa' elämys, jolla saisi homman toimimaan ihan oikeasti. Tajuan kun ope sanoo että se pitää tehdä vatsalla, mutta lihasmuisti ei osaa tehdä tuota käskystä, vaan se täytyy vieläkin vahingossa löytää joka kerta.
• Ahaa-elämys: Katsoin ylös ja eteenpäin tänään muutamaan kertaan ihan oikeasti. Näin kaiken, muut ratsukot, opettajan, ratsastettavan tien, jopa hevosen. Katseen avoimuus tuntui hyvältä, siitä tuli voimakas ja luottavainen tunne. Hevonen oli edelleen alla vaikken sen korviin tuijottanutkaan.
• Munaus: Jäin potemaan virhettä. Kuten aina. Ulkopohje heilahti laukannostossa, jolloin Neiti pukitti ihan kunnolla. Ihan oikeutetusti tietty, virheenhän minä tein, ja käyttäytyi sen jälkeen ihan hyvin. Mutta minä jäin potemaan pientä virhettäni, tuntemaan syyllisyyttä, enkä sitten uskaltanut ratsastaa ollenkaan pitkään pätkään, ja silloin kaahattiin kuin pahassakin paniikissa.
• Itsenä ylitys: Jännityksestä huolimatta sain itseni kasattua viimeiseen laukkaharjoitukseen. Pakolla ja hieman hektisesti, mutta sain kuitenkin. Pakotin itseni käyttämään pohkeita ja taivuttamaan hevosta, ja kappas, ei enää kaahattu vaan Neiti pysyi käsissä ja saatiin vihdoin siedettävä laukkasuoritus.
• Lopputulos: Tein virheen, mutta ehdin korjata sen tunnin aikana. Pelkäsin, mutta pääsin pelosta yli. En ollut täydellinen, mutta paranin edellisestä kerrasta ja tunnin alusta.

Kotiläksyt:

• Puolipidäte. For real, ei tästä hommasta muuten mitään tule.

Mielikuvaharjoittelua vaativat:

• Ulkopohkeen paikallaan pitäminen. Tai siis muutenkin jalkojen eriaikainen käyttö.
• Pitkä jalka. Tämän hetken pahin ongelma on jalan lyhentyminen kun jännityn.
• Pelosta keskittymiseen. Jos joskus vaikka pääsisi eroon turhasta itsensä syyttelystä ja keskittyisi ongelmatilanteissa perusasioihin: tahtiin, tiehen ja hengitykseen. Taivuttamiseen keskittymällä nähtävästi unohdan jännittää.